 |
| Tässä söpö sairaala kuva kun ootettiin verikokeita |
Kylläpä elämä on taas heittäytynyt hankalaks mua kohtaan...
Mikäs siinä olla ensin KAKSI viikkoa kipeenä kuumeessa, yskässä, flunssassa ja vaikka missä ja sitten
PAMPAMMPAMPAAAMM juuri kun viimeset limat alkaa poistua ni minä joudun päivystykseen, jossa odotan ehkä pari minuuttia ja joudunkin jo pikaisen katsomisen päätteeksi vuoteella odottamaan verikokeita ja sen tuloksia. Pahimpaa toki pelätessä. Ja tästä ei tehnyt yhtään helpompaa se että pelkään ehkä maailman eniten sairaaloita ja lääkäreitä. Voi ehkä kuulostaa hassulle mutta joo. Ja sitä enemmän verikokeita, - ja se että mulla on tatuointeja ja lävistyksiä ei todellakaan tarkota sitä että oisin suopee muille tollasille hökötyksille.
Verikokeita kun otettiin kärsin aikamoisista paniikkikohtauksista ja siinä sitte tunto alko lähtemään käsistä ja jaloista ja ylähuulesta ja itkin ja heiluin ja selitin omia. Onneks Puksutin oli mun vieressä lohduttaa. Ei menny kun pari tuntia ja kirurgi tuli sanomaan että joo, leikkaukseen mennään aivan KOHTA. Eli joo jouduin tyyliin suoraan siitä sairaala vaatteisiin ka olin iha shokissa ja en meinannu tajuta asiaa.. Mä vielä jopa olin ennen päivystykseen lähtöä sitä mieltä että ehkä sinne ei sittenkää tarvitsisi mennä kun kivut on vähän jo laskeneet.
Puksutin sitten lähti kun mua raahattiin leikkaus-saliin ja olin vähän ulapalla ja kattelin hiljaa ympärille. Pöydälle mentäessä olin nii paniikissa että meni vähä ohi kaikki ja musitan vaa ku muhu liimailtiin kaikkia tarroja tms ja sitte kun ne laitto tiputuksen käteen ja siitä sitten unilääkettä. Ja voi kun se lääke alko vaikuttaa ja tuli se outo pyörryttävä olo. Purskahin aivan järettömään itkuun siinä ja kerkesin ehkä pari sekunttia itkemään kun muistan vaa että ne laitto jotai naamarii mun päähän ja sammahin.
Seuraavaks heräsin aivan järjettömään yskään kun mua raahattiin jonnekkin ja kun aloin siitä tokenemaan iski järkyttävä kipu.. Siitä sitten piikkiä käteen ja kun sekään ei auttanut niin suoraan suoneen lääkettä. Itkin ja ulisin ja olin ihan sekasi, hyi. En saanut sitten enää nukuttua vaan valvoin aika monta tuntia odottaen että saan mun lävistykset paikoilleen.. Sitten pääsin onneks laittamaan ne, mutta hylkäsin ton mun rustokorun kun se oli muutenkin niin tulehtunu niin en jaksanu edes vaivautua sille.
Ruoka pysyi sisällä sitten vasta maanantai ilta seittemältä. Eli siis su-ma yönä mut leikattiin. Olin syömättä/juomatta sen 28h. Onneks elämä alkanu pikkuhiljaa voittamaan sen jälkeen ja nyt pystyn jo jopa olemaan aika normaalisti mitä nyt vähän kutittaa noita haavoja ja on vähä kipeitä ja masussa tuntuu edelleen pieni painolasti. Ja voi kyllä, ton leikkauksen jälkeen mun masu oli aivan kamalan turvonnut ja pinkeä.. siis herranjumala en meinaa vieläkään tajuta mite iso se oli pari päivää sitte ku se on nyt kuitenki laskenu ja se onedellee tosi iso.. mustahan tuntuki et oisin paksuna tai jotai. Napaki ihan littanana ja hyhhy :/
Nyt enää pelottaa ne tikkienpoistot, varsinki tuolta navasta..
JA ASIASTA KUKKARUUKKUUN, oon varma et tää on jotain sabotaasia ja huonoa tuuria koska viikon päästä on PLACEBO. Ja tätättäärärrätäträtää olen jo missannut KOLME kertaa aina joku tosi tyhmävammanen syy niin että on itkettänyt ja nyt kun lippu on ollu jo sen puolvuotta kohta kätösissä ja oon sinnitelly ettei mitää pahaa tapahdu ni MULLE TULI TOI LEIKKAUS. Perkele justiinsa sanon minä!! :D
Pitänee sit ottaa iisisti ensviikolla ja harmittaa vähä et se rajottaa siellä liikkumista :(
Mikäs siinä olla ensin KAKSI viikkoa kipeenä kuumeessa, yskässä, flunssassa ja vaikka missä ja sitten
PAMPAMMPAMPAAAMM juuri kun viimeset limat alkaa poistua ni minä joudun päivystykseen, jossa odotan ehkä pari minuuttia ja joudunkin jo pikaisen katsomisen päätteeksi vuoteella odottamaan verikokeita ja sen tuloksia. Pahimpaa toki pelätessä. Ja tästä ei tehnyt yhtään helpompaa se että pelkään ehkä maailman eniten sairaaloita ja lääkäreitä. Voi ehkä kuulostaa hassulle mutta joo. Ja sitä enemmän verikokeita, - ja se että mulla on tatuointeja ja lävistyksiä ei todellakaan tarkota sitä että oisin suopee muille tollasille hökötyksille.
Verikokeita kun otettiin kärsin aikamoisista paniikkikohtauksista ja siinä sitte tunto alko lähtemään käsistä ja jaloista ja ylähuulesta ja itkin ja heiluin ja selitin omia. Onneks Puksutin oli mun vieressä lohduttaa. Ei menny kun pari tuntia ja kirurgi tuli sanomaan että joo, leikkaukseen mennään aivan KOHTA. Eli joo jouduin tyyliin suoraan siitä sairaala vaatteisiin ka olin iha shokissa ja en meinannu tajuta asiaa.. Mä vielä jopa olin ennen päivystykseen lähtöä sitä mieltä että ehkä sinne ei sittenkää tarvitsisi mennä kun kivut on vähän jo laskeneet.
Puksutin sitten lähti kun mua raahattiin leikkaus-saliin ja olin vähän ulapalla ja kattelin hiljaa ympärille. Pöydälle mentäessä olin nii paniikissa että meni vähä ohi kaikki ja musitan vaa ku muhu liimailtiin kaikkia tarroja tms ja sitte kun ne laitto tiputuksen käteen ja siitä sitten unilääkettä. Ja voi kun se lääke alko vaikuttaa ja tuli se outo pyörryttävä olo. Purskahin aivan järettömään itkuun siinä ja kerkesin ehkä pari sekunttia itkemään kun muistan vaa että ne laitto jotai naamarii mun päähän ja sammahin.
Seuraavaks heräsin aivan järjettömään yskään kun mua raahattiin jonnekkin ja kun aloin siitä tokenemaan iski järkyttävä kipu.. Siitä sitten piikkiä käteen ja kun sekään ei auttanut niin suoraan suoneen lääkettä. Itkin ja ulisin ja olin ihan sekasi, hyi. En saanut sitten enää nukuttua vaan valvoin aika monta tuntia odottaen että saan mun lävistykset paikoilleen.. Sitten pääsin onneks laittamaan ne, mutta hylkäsin ton mun rustokorun kun se oli muutenkin niin tulehtunu niin en jaksanu edes vaivautua sille.
Ruoka pysyi sisällä sitten vasta maanantai ilta seittemältä. Eli siis su-ma yönä mut leikattiin. Olin syömättä/juomatta sen 28h. Onneks elämä alkanu pikkuhiljaa voittamaan sen jälkeen ja nyt pystyn jo jopa olemaan aika normaalisti mitä nyt vähän kutittaa noita haavoja ja on vähä kipeitä ja masussa tuntuu edelleen pieni painolasti. Ja voi kyllä, ton leikkauksen jälkeen mun masu oli aivan kamalan turvonnut ja pinkeä.. siis herranjumala en meinaa vieläkään tajuta mite iso se oli pari päivää sitte ku se on nyt kuitenki laskenu ja se onedellee tosi iso.. mustahan tuntuki et oisin paksuna tai jotai. Napaki ihan littanana ja hyhhy :/
Nyt enää pelottaa ne tikkienpoistot, varsinki tuolta navasta..
JA ASIASTA KUKKARUUKKUUN, oon varma et tää on jotain sabotaasia ja huonoa tuuria koska viikon päästä on PLACEBO. Ja tätättäärärrätäträtää olen jo missannut KOLME kertaa aina joku tosi tyhmävammanen syy niin että on itkettänyt ja nyt kun lippu on ollu jo sen puolvuotta kohta kätösissä ja oon sinnitelly ettei mitää pahaa tapahdu ni MULLE TULI TOI LEIKKAUS. Perkele justiinsa sanon minä!! :D
Pitänee sit ottaa iisisti ensviikolla ja harmittaa vähä et se rajottaa siellä liikkumista :(
 |
| Kultsi toi mulle isoja ihania ruusuja ♥:) osa ruusuist on tuol piilos :( |
 |
| Katsokaa nyt miten ruman näköinen mun maha oli alku päivinä.. Pelkkä iso pinkeä pallo.. |
